29. matkapäivä

Hyvinvointikeskus Vanhamäki tarjosi hyvin nukutun yön jälkeen aamupalan. Ruokasalissa selvisi, että Vanhamäki on ollut Suonenjoen vanhainkoti erilaisine sairasosastoineen. Sodanaikana vanhaikoti muutettiin sotasairaalaksi. Nyt se sitten selvisi, että isäni haavoituttuaan oli tässä talossa hoidettavana ja hoitajana oli ollut  sairaanhoitajalotta. Täällä siis tapasivat tulevat isäni ja äitini! Taitaa olla ympyrä sulkeutunut? Näissä tunnelmissa polkaisimme nojakkimme matkaan. Ajeltiin kohtuu hyvässä, pilvipoutaisessa säässä kohti Pieksämäkeä. Poikkeuksellinen määrä Pohjolan Liikenteen busseja kaahasi edestakaisin Pieksämäki-Kuopio tietä. Ratatyö oli vielä kesken ja junat eivät päiväaikaan kulkeet tätä väliä. Saavuttiin Pieksämäelle ja sen aseman läheisyydessä piileskeli Geokätkö, joka parahiksi alkaneessa sateessa löytyi. Lähdettiin sateenpitoon asemalle. Ja niin vain kävi, koska sade vain yltyi, että ostettiin liput Mäntyharjuun kahdelle nojapyörälle, niiden kuskeille. Pikajunan konnarivaunuun nosteltiin painavat kulkimet ja reilussa tunnissa oltiinkin jo Mäntyharjun poutaisella asemalla. Ajeltiin muina miehinä kotipihoihimme! Tänään pyörällä ajettiin kokonaista 46 km ja yhteensä siis 2440 km. Olin valmis purkamaan kamppeeni 29 matkapäivän jälkeen ja asetuin tavalliseksi kesänviettäjäksi. Kertomista matkalta riittää......

28. matkapäivä

Camping-Atraimen aamupala nautittiin sillä poruklla, joka vielä klo 9 ei ollut häipynyt teilleen. Muutamat olivat laittaneet kellonsa soimaan jo neljän maissa ja viideltä taisivat polkea kohti Kuopiota. Tämä oli hyvin ja helposti järjestetty nojapyörätapaaminen Keski-Suomessa. Tähän aamuun asti säät suosivat, mutta aamulla sateli ja meidät, neljä nojapyöräilijää kunnon kuuro kasteli ennen Kallansiltoja. Oli sovittu, että kuopiolaiset nojakolleegat tulevat vastaan ja opastavat kaupungilla. Kiitokset luotsauksesta kuopiolaiset! Me, Mäntyharjun Jormat, jatkettiin hienoa Saaristokatua seuraavaan taukopaikkaan Kaisalle ja Makelle. Pyöriemme uudet kuskit eivät ylettyneet polkimille vaikka kuinka testailtiin ajoasentoja. Istuimme ruokapöytään. Limousinevartaat syötyämme jatkoimme kylläisinä matkaa. Kuopiosta ajettiin Suonenjoelle vilkkaassa sunnuntai-illan liikenteessä. Puuduttavan ajorupeaman sopivasti katkoi Geokätköjen kaivelu, Jorma taisi logata 3 kätköä! Siisti majoituspaikka löytyi Vanhamäki- nimisestä Hyvinvointikeskuksesta. Luottavaisesti avain oli nimellä varustetussa ovessa. Ukkossade piiskasi maisemaa, mutta me olimme jo katon alla (ja pyörätkin oli hilattu porraskatokseen). Tämän päivän yhteinen pyöräosuus oli 95 km ja Mäntyharjusta 2394 km. Huomenna ajelemme kotiin jotakin sopivaa reittiä?

27. matkapäivä

Riistaveden Atrain-campingilla aloitettu lepotauko mukeloituin kuitenkin yhteiseksi pyöräretkeksi. Ajeltiin aamupalan jälkeen 11 nojapyöräilijän joukolla huomiota herättäen Rissalan lentoaseman kautta Siilinjärvelle. Mukavia pyöräilyteitä savolaisessa maisemassa. Siilinjärvellä parkkeerattiin torin kulmille. Oli menossa Siilifolk-festivaali. Monenlaista kansanmusiikin esittäjää viihdytti helteisessä säässä yleisöä. Etukäteen oli sovittu ruokapaikaksi Fontanella-kylpylä, hyvän ruoan tarjosivat! Me mäntyharjulaiset ja Petri Imatralta ajeltiin omaan tahtiin takaisn kohti majapaikkaa. JormaM yritti viekotella meidät kaksi muuta geokätköjen penkomiseen. Siilinjärven kirkon tienoilta jäimme ilman löytöä, mutta Jänneveden sillan lähettyviltä "Geokoira" Petri tuosta vain löysi parit kätköt. Ajeltiin majapaikkaan, jossa oli illalla "Paalinpyörityksen MM-kilpailu". Ei meistä kukaan ollut alittanut valintatulosta, joten saunoimme sisään -ja uloslämpiävissä saunoissa. Tämän päivän pyöräily (ilman kuormaa) oli tasan 60 km yhteensä 2299 km. Huomenna kytken peräkärryn ja lähdetään kahdestaan Kuopioon, ajellaan taukopaikkaan saaristotietä. Saatetan geoja logata?

26. matkapäivä

Hotelliaamupalan jälkeen edessä oli eiliset alamäet ylämäkinä ja päinvastoin. Selvisin niistä ja jo oli matkalla kohti Nilsiää. Aamupäivällä liikenne oli vähistä, mutta heinäkuinen perjantai-ilta varmasti on toisenlainen. Kuumassa kelissä ahdistavat nousut hyytivät vahdin minimilleen, mutta taas alamäissä hyvällä tiellä saattoi lasketella 60 km/t parikin kilometriä. Pelkällä nesteellä ja banaanilla leipoi sellaisen nälän, että oli poikettava Nilsiän keskustaan, jossa muukalisen näköisenä hortoilin ja etsin ruokapaikkaa. Vanha posti (Old post) kahvila olikin mainio herraskainen lounaspaikka alkukeittoineen ja monine pääruokineen. Kävisikö vielä jotain jälkiruuaksi, kysyttiin. Otin jäätelöannoksen ja kahvikupin. Nilsiän jälkeen siirryin karkealle ja pienelle tielle, kovia nousuja ja alamäissä piti jarrutella huonon asfaltin takia. Sitten tämä Juice Leskisen Juankoski ja Muuruvesi ja kohta olinkin jo Riistavedellä. Siiryin VT 9:lle, joka oli perjantai-illan liikenteesä paha ajettava. Loppujen lopuksi viimeiset 3 km olikin kevytliikenneväylää. Camping Atrain oli maalipaikka, jossa kävelin kypärä päässä saunaan? Tänään poljin pyörääni 127 km ja yhteensä 2239 km. Nyt päätän täällä nojapyörätapahtumassa levätä ja ajan jos huvittaa?  

25. matkapäivä

Ajeltiin Osmon kanssa Sapsojärveltä Sotkamon torille kahville. Ketjuöljy loppui muuten jo Rovaniemellä ja paikallisesta urheilukaupasta löysin täydennystä. Aurinkokelissä ajelin VT 6:ta kohti Nurmesta. Selvästi pohjois-karjalainen luonto näytti rehevämmältä, kuin pari päivää sitten Pohjois-pohjanmalla tai Kainuussa. Kutostien piennar oli olematon, mutta aluksi jopa hiljainen liikenne eivät pyöräilijää häirinneet. Ennen Valtimoa poikkesin Etappi-nimiseen maaseutumatkailuyritykseen. Hyvät kahvit, kannati poiketa, vaikka tie ei houkutellut. Laskettelin Nurmekseen ja otin huoneen vanhasta, perinteikkäästä hotellista saunalla ja aamupalalla. Helpohko päiväannos: 98 km ja Mäntyharjusta 2112 km. Kyllä USA:lainen saunoja ihmetteli suomalaista nojapyöräilijää! Huomenna jotakin tietä pitkin Riistavedelle.http://www.nojapyorafoorumi.fi/index.php

24. matkapäivä

Eilen Puolangalta lähdettiin aamukahville Shellin baariin, Vesa jatkoi matkaansa Taivalkoskelle ja minä käänsin pyöräni kohti Kajaania. Nousut tuntuivat, mutta laskut saattoivat olla jopa 3 kilometriä. Vauhti oli monesti yli 50 km/t. Kainuulaista maisemaa hallitsi Huovismainen sini, näkymät vaaroilta olivat "hötöjä". Tie oli hyväkuntoinen ja liikenne kohtuullista. Huomiota täällä kainuussa herätti valokaapelin hautaaminen tien varteen lähes joka pitäjässä. Laajat ovat kohta kaistat. Oikaisin Jormuan kylältä suoraan Vuokatin kautta Sotkamoon. Eilinen isäntäni, Osmo tuli vastaan ja niin keräiltiin kunnon saunavastatarpeet, Sapsojärven rannassa sauna oli lämpenemässä. Hienon illallisen jälkeen majoituin rantasaunaan ja nukuin kuin valtiovieras! Eilinen ajomatka Puolangalta teki 123 km ja yhteensä 2014 km. Tänään jatkankin Nurmekseen.

23. matkapäivä

Hotelliaamiaisen jälkeen olin ajoissa Kuusamoon menevällä tiellä. Myötäiseen ja vasten aurinkoa ajelin, kunnes käännyin tielle nro 78 ja suuntana siis Puolanka. Nyt varsinaisen suoalueet olivat jääneet taakse ja tie seurasi kainuulaista vaaramaisemaa. Loivia, pitkiä nousuja seurasi silloin tällöin vielä pitempiä laskuja ja vauhti nousi helposti lähelle 50 km/t. Ylitin pari kertaa Iijoen, aamulla Pudasjärvellä ja toistamiseen Ervastin kohdalla. Ja jos tarkkoja ollaan, niin toisena juhannuspäivänä ensimmäisen kerran Iissä. Palvelut olivat vähissä. Pari kymmentä kilometriä ennen Puolankaa, tievarressa on Askan kylä, sodankyläläisen kylän kaima. Ja niin löytyi Askasta kesäkahvila. Tälläisia taukopaikkoja pyöräilijä kaipaa! Ajoin suoraan Puolangan leirintäalueelle ja sain pikkumökin. Vähissä ovat olleet pyörämatkailijat tämän reissun aikana. 1800 km matkalla olen tavannut vain muutaman ulkolaisen pyöräilijän. Jopa sattui; kuusankoskelainen ja mäntyharjulainen pyöräilijä yöpyivät vierekkäisissä mökeissä. Vesa ajaa kohti pohjoista ja minä taas etelään. Tämän aurinkoisen pyöräilypäivän saldo: 88 km ja yhteensä Mäntyharjusta 1891 km. Huomenna ajelen Sotkamoon Osmon mökille, reitti selviää ajaessa?

22. matkapäivä

Nyt lähdin sateisen aamun jälkeen varustautuneena, keltainen pyöräilypuku päällä. Ranuan keskustassa poikkesin aamukahville ja suuntasin Pudasjärvelle. Ei aikaakaan, kun Drymax-vaatteessa alkoi olla sisältä märät "seinät". Vaihdoin kuiviin kesäkamppeisiin ja sandaaleihin. Nyt kulki hyvin! Ranuan eteläpuolella oli samanlaista suomaisemaa kuin eilenkin. Reitti maastollisesti keveni, koska suojängän jälkeen oli pieni kangasmaa ja taas suota. Ihanteellinen marjastajan maisema: Hillaa, mustikkaa, hillaa, mustikkaa, jos on? Suopursun kukinta tuoksui hyvin tielle. Jossain vaiheessa sivutuuli tuntui jo "vaarallisen" voimakkaalta, oli täysi työ pitää pitkä pyöräyhdistelmä hanskassa! Liikenne oli kohtuullista, lomalaisia ja paikallisia henkilöautoilijoita. Raskas liikenne oli vähäistä. Lämminneen sään seurauksena pyöri ympärilläni juuri tuota poroja kiusaavaa "räkkää", paarmoja. Siksi kova "sotkeminen" oli tuo reilu 70 km, etten kuntakeskukseen päästyäni ajatellutkaan palaavani ainaskin 5 km taaksepäin leirintäalueelle. Löysin kylän ainoan hotellin, sain huoneen, saunan ja huomisen aamupalan. Nyt näyttää muuttuvan ilmasto, poutaa tiedossa. Tämän päivän panos 76 km ja yheensä 1803 km. Huomenna Puolangalle yli sata!

21. matkapäivä

Sateeseen piti lähteä polkemaan aamupalan jälkeen. Poljin pyörääni Kemijoen vartta alajuoksulle päin. Pelkkää alamäkeä ajaminen ei ollut. Tiehän oli tehty suuremmin maastoa leikkaamatta. Joskus tie seurasi hiljaa virtaavaa jokea läheltä ja oli melkein vaaterissa. Tarkoituksena oli käydä katsomassa Pirttikosken voimalaa, joka on rakennettu 1956-1959 ja siitä on tullut pisin  tunnelivoimala Suomessa. Soitin voimalaitokselta sen rakentajalle, joka istui Vihantasalmen baarissa Mäntyharjussa. Iso rutistus noihin 50-luvun aikoihin. Voimalan sähkön tuotto vastaa reilun 27000 sähkölämmitteisen omakotitalon (150 neliömetriä) vuotuista sähkön tarvetta. Kun käännyin Rovaniemi-Kuusamo tieltä Ranualle, muuttui maisema. Tie kuljetti minua halki aavojen soiden. Tälle vuodelle ennustetaan viikon pakkasöiden takia huonoa hillasatoa? Ajelin Ranuan keskustan ohi kunnan omaistamalle leirintäalueelle ja ostin mökin ja saunavuoron. Kuivasin pienessä mökkerössä vaatteeni. Ilta-aurinko valaisi järven vielä yhdentoista aikaan. Tänään ajoin sateessa 109 km ja sade huuhtoi 4230 kcal. Yhteensä Mäntyharjusta tekee 1727 km. Huomenna taas sateessa Pudasjärvelle?

20. matkapäivä

Kuvassa yksi Kemijärven Papatuspäivien äänen antaja, raahelainen Zetor-traktori.
Kemijärven Lohelan matkailukeskuksessa yövyttyäni suuntasin Ranualle menevälle Luusuantielle. Nyt oli sitten tuuli kääntynyt vastustamaan polkemistani. Jo heti kohta kaupunkitaajamasta poistuttuani panin merkille sen, että nyt alkaa raskas osuus. Kaikki mäen "tenttut" olivat hankalasti poljettavia, ylämäkiin sammui vauhti, jonka edellinen alamäki antoi. Sellaista tunnetta, että tuo mäki menee vain "heittämällä" ei tullut kertaakaan. Liikenne tiellä nro 944 oli kohtuu hiljaista, muutamia henkilöautoja, mutta melkein jatkuvaa keltaista viivaa. Nyt pääsin jo napapiirin eteläpuolelle ja vajaan 30 km päässä Kemijärven keskustasta on Luusuan kylä, jonne jo eilen olin aikonut, mutta oikein tein, etten lähtenyt 120 km ajon jälkeen tälle osuudelle. Tämä taival oli varmasti rankin, mihin olen 3 viikon aikana joutunut. Ajoin Matkatupa-nimisen mökki/campingmajoittajan pihaan. Aavistin iltapäiväksi sadetta ja niin kävikin. Kuluttelin aikaa katselemalla  EM-kisoja ja kuuntelemalla ihmisten juttuja. Takapihalla on kesäteatteri ja pari näytöstä tänäänkin, en saanut itseäni kulttuuririentoon osallistumaan. Asun vaatimattomassa mökissä, tilasin aamupalan ja huomenna se 100 km Ranualle! Tänään ajoin vain 27 km, joka entisiin lisättynä tekee 1618 km. 

19. matkapäivä

 

Sateisten lepopäivien jälkeen aamu oli kuulakas ja aurinkoinen. Kuulakas kuvaa parhaiten lämpötilaa: 5 astetta, mutta tästä alkaa kesä. Pääsin ajamaan Sattanen-Sodankylä välistä, uutta (pari vuotta vanhaa) hyvin rakennettua pyörätietä. Tämä uusi tienpätkä oli 10 km. Sodankylä oli siis pohjoisin asunto-ja työpaikka 1970-luvun lopulla. Nyt poikkesin Sodankylän vanhalle kirkolle ja lähdin vitostielle, jonka alkupäässä, noin 700 km etelämpänä on koti ja maali! Ajan tätä valtaväylää vain Kemijärvelle. Jo kotisohvalla mietin, miten selvitän esimerkiksi Hirveänkurun, noin 10 km Sodankylästä. Alamäessä vauhti nousi polkematta yli 60 km/t ja eikösvaan heittämällä seuraava mäki ylös. Taisin kuitenkin parissa jyrkässä nousussa kävellä pyöräni vierellä, tekee muuten hyvää polkea maata! Tämä 5 tien loppuosa (tiehän alkaa etelästä) on helppoa ajettavaa tasaisia jänkiä seuraten. Hilla kukki vasta. Pieni vesilintupoikue hoiperteli yli tien. Nojapyörä lienee helpommin havaittava? Pelkosenniemeltä löytyi onneksi huoltoaseman kahvila, sain tauon 100 km taipaleen puoleen väliin. 7 tunnin työpäivän jälkeen olin Kemijärvellä. Illaksi samaan majapaikkaan saapui eripuolilta Suomea äänekkäitä matkaajia, Zetorien kokoontuminen 5.:lle Kemijärven Papatuspäiville. Menen aamupallalle Zetor-kuskien kanssa. Tämän päivän pyöräily poltti 4096 kcal ja oli 121 km ja Mäntyharjusta 1591 km. Huomenna Pirttikosken kautta Ranualle, pitkä taival?   

18. matkapäivä

Kylmä matalapaine läjähti koko Pohjois-Suomen ylle. Aamulla satoi ja oli vain 2 astetta, muttei pakkasta. Pidin lepopäivää pesemällä mattoja? Poikettii erämaamökille saunomaan ja katseltiin kylmässä käpristelevää Lapin luontoa. Varmasti tämä kylmä aiheuttaa loppukesän sadon viivästymistä. Vaikka tehtiin aivan muuta, kuin olisi ajeltu nojapyörällä, oli ajatuksissa kuitenkin 8 ajopäivää ja noin 600 km ennen 6.7., jolloin pitäisi olla Kuopion Riistavedellä! Huomenna aamulla starttaa ajamalla Sattasesta Sodankylän keskustaan uutta pyörätietä. Jatkan matkaani Kemijärvelle. Kuvassa pohjoisen kullerot kukassa.

17. matkapäivä

Aamuyöstä alkoi majapaikan katosta kuulua ankaran vesisateen kohina. Sade senkuin yltyi ja tuuli oli kääntynyt pohjoiseen. Lämpömittarissa vain kuusi astetta. Itä-Lapiin luvattiin räntäsateita. Ei ollut ollenkaan vaikea suostua Heikin tarjoamaan pakettiautokyytiin. Starttasin pyöräni ja hurjasti ajoin 4 km Seipäjärventietä myötätuuleen, mutta annas olla kun pääsin pohjoiseen menevälle 4-tielle. Sade piiskasi naamaa ja tuuli heitti pyörää. Myötätuuleen kerätty kahdenkympin keskinopeus kuivui hetkessä lähelle 15 km/t ja olisi siitä vielä tuntuvasti huonontunut jollei 20 km ajon jälkeen vastaan olisi tullut valoja vilauttanut valkoinen Hiace. Pyörä ja peräkärry autoon ja kohti Sattasta. Nyt olen tavannut kaksi erilaista Hiacea, toisesta lensi kaljapullo eteeni ja nyt tämä toinen pelasti minut pahasta kelistä. Ajomatkaa kertyi siis vain 20 km ja yhteensä siis 1470 km. Tätä kylmää ja sateista säätä on odotettavissa perjantaihin asti. Päätin levätä 2 päivää, huollan pyöräni ja vaatteeni (kiitoksia pesukoneen lainasta).

Kuvan "massikalla" olisi mukavan lämmin ajella tämänkin päivän sateessa ja noilla renkailla pärjää, vaikka räntää ripeksii. Vieressä oleva Nazca Fuego lepää pahimman myräkän ajan Sodankylän Sattasessa. Hyvää matkaa Brovida&Cavazzi kohti Jäämerta!

16. matkapäivä

Mukavasti lämpimässä aamussa purin majoituksen Ounaskoski campingilla Rovaniemellä, pakkailuun meni aikansa. Poikkesin vielä kuppilaan kahville, mutustelin aamukahvin kanssa eilistä pizzanloppua. Soitin vielä pyöräliikkeeseen ja sain tietää, ettei löydy sisärengasta etupyörääni prestaventiilillä. Jatkoin riskinottoa ja lähdin ajamaan Sodankylään. Juuri tämän päivän Lapin Kansasta luin yleisön kirjoituksen huonoista pyöräteistä ja kysymyksen milloin korjaaminen alkaa? Olen samaa mieltä parin päivän pyöräilyn perusteella. Napapiirille pääsin vielä kevytliikenneväyliä, mutta sitten oli tyytyminen nelostiehen ilman piennarta. Ulkomaan turisteja oli liikkeellä paljon. Moottoripyöräkerhon (tykinkuula) pojat olivat myös Lapin matkalla. Tapasin italialaisen hyväntekeväisyys tempaajan, ajoi Saapasmaasta Nordcapiin Massey Fergussonilla (uusin malli). Kuvasivat minut ja Nazcan sekä Ferkun! Minä ehdin Sodankylään ennenkuin Fergusson Jäämerenrantaan. Työlästä oli polkea nyt ne pelätyt mäet, taisin jopa talutella pyörääni? Ajelin Seipäjärventietä Visatupaan, joka oli vast'ikään palkittu vuoden majoittajana. Hostelliyö odottaa.  Tänään ajeli 82 km ja Mäntyharjusta 1450 km. Huomenna Sodankylän Sattaseen, vaikka sataisi?

15. matkapäivä

Aamun sää oli aurinkoinen, mutta kun aamupalalta ja pyörän pakkaamiselta olin pääsemässä lähtemään, olikin jo pilvistä ja muutama vesipisara kasteli Pohjanrannan hotellin edustaa. Sadetta oli sen verran, että vastaantulevat autolijat selvisivät tihkukytketyin pyyhkijöin. Lähdin pyöräilysandaaleissa ja paljan varpain. Hiljaista kylätietä Kemijokivartta ajelin Tervolaan, täytyi kaivaa sukat ja jatkolahkeet. Siiiryin nelostielle, jossa oli kohtuullinen piennar ja tärinäkuopat. Koivun Rieskapaikassa tapasin naantalilaisen pyöräilijän, joka omisti sähköavusteisen Tunturin ja Bilteman peräkärryn. Oli ollut jo 3 viikkoa matkanteossa ja silloin tällöin joutuneensa "viihteelle", nytkin haki vain evästä mökilleen, koska ei aja oleenkaan, jos sataa? Mies oli matkalla Sallaan. Jos on tullut huomautettua jostain pyöräytien kunnosta, niin näin huonoa kevytliikenneväylää en ole aikaisemmin ajanut. Nyt ulkopuoliset tekijät rajoittivat nopeuttani jopa 30 km. Kun lähestyin Rovaniemeä, pilvet kaikkosivat ja Ounasjoen rannassa telttaa pystyttäessäni oli jopa lämmin! Tänään ajoin 106 km ja yhteensä 1368 km. Huomenna, hyvän sään aikaan kohti Sodankylää!

14. matkapäivä

Jos oli edellinen yö hyvin nukuttu, niin ei voi sanoa viimeyöstä, nukahdin ahtaaseen telttaani ja heräsin polvikipuun. Oli vain muutama aste lämmintä ja piti kaivaa yöllä pipoa päähän. Aurikoisessa aamussa kuivivat teltta ja pyyheliinakin. Ajoin Iistä pohjoiseen nelostietä, jonka piennar oli varustettu tuolla tieinsinööritaidon huippuväläyksellä, tärinäviivalla. Juhannuksen paluuliikenne oli vilkas. Hienompaa kevytliikenneväylää saa etsiä, mikä oli tehty Simon pohjoispuolelle. Huippuhyvä asfaltti ja kukkakedot tienvarrella. Paikallinen kippurasarvipyöräilijä kertoi tien rakennetun ainakin metrin paksuisen sepelikerroksen päälle ja vahvistetun betoniverkolla! Suosittu rulleluistelubaana, aivankuin Wienissä sileä eikä naarmun naarmua. Kemiä lähestyessäni näin muunkinlaista kuhmura-asfalttia, joka voi olla vaarallinen alusta kevyelle maantiepyörälle. Kemistä lähdin vanhoja tielinjoja jokivartta pohjoiseen. Pysäytin pyöräni Pohjanranta matkailupaikan pihaan. Ei näkynyt ketään. Hetkenpäästä löytyi caravanalueen isäntä, jonka ystävällinen vieraanvaraisuus ja toiminta avasi ovet saunaan ja melkein hotelliin! Tämän kevyen sunnuntaipäivän pyöräily: 84 km ja Mäntyharjusta 1262 km. Huomenna Kemijokivartta Rovaniemelle. Täältä Pohjanrannasta löytyi tervalta tuoksuva paanukappeli, jossa ei ole ristiä katolla.

13. matkapäivä

Hyvin nukutun mökkiyön jälkeen suuntasin poljettavan ajoneuvoyhdistemän ensin kohti Liminkaa, jonka pyörätieverkosto sekoitti pääni. Piti palata ajoradalle. Ajelin myötäisessä Kempeleen kautta Ouluun. Myötätuulen uusin haitta oli tuulen mukana pöräävät kärpäsen tms. Mutta niistä selvisin. Oulua lähestyttäessä ja Oulusta pohjoiseen polkiessa selvisi, miksi erilaisilla pyöräilyfoorumeilla kehutaan oululaista kevyenliikenteen verkostoa! Hyvät viitoitukset! Ja aina looginen menosuunta. Joskushan pyörätie tekee sellaisen ketunlenkin, että epäilyttää! Ajauduin juhannuspäivän torille. Täälläkin rakennetaan torinalusparkkia. Mutta nämä myyntikojut olivat ehjällä torinosalla. Tarjoajia oli monenlaisia. Syömään pääsi vaikka kuinka moneen paikkaan. Ystävällinen pyöräilevä oululaispariskunta opasti, niin löytämään vanhan Tuiran synnytyssairaalan kuin oikean ajoreitin kohti pohjoista. Tuiran puistikossa luulin ensin syntyneeni Tuiran neuvolassa, mutta se sairaala olikin kivirakennus ja nykyisin kaupungin  avohoitoyksikkö. Tunsin olevani sieltä vain lomalla? Ajelin Haukiputaalle pyörätietä. Silloin tällöin joutuu poikkeamaan nelostien vilinään. Keksin yöpaikaksi Iin, pieni "moottorimaja" ja mökkikylä. Ostin tontin teltalleni, joka on nytkin hyttysten ympäröimä. Eilen löysin ensimmäisen kotitalon ja tänään laitoksen, jossa synnyin lokakuussa 1948. Tämän päivän ajomatka oli 84 km ja Mäntyharjusta 1178 km. Huomenna kohti Kemiä.  

12. matkapäivä

Juhannusaatto! Pyhäjoelta lähdettyäni kaivoi mieltäni leivätön vuorokausi, jollen ehtisi ennen klo 12 johonkin raahelaiseen kauppaan. Raahen ohitettuani aurikoisessa, mutta viileässä kesäsäässä, löysin sen "EiBiiCeen", jonka ruokakauppa on auki jollain luvalla silloin kun muut ovat sulkeneet ovensa. Söin hyvästi ja mauttomasti, kävin hakemassa kaupasta jotakin huomenaamuksi ja jatkoin vielä tietä nro 8 Revonlahdelle. Vaikka oli aatto, oli vielä runsasta henkilöautoliikennettä. Tuuli oli kääntynyt kai lännen luoteen välimaille. Enää ei ollut myötäistä. Revonlahdelta ajoin nyt taas myötäiseen kohti Ruukkia. Samalla etsikelin majoitusta ensi yöksi. Tie oli hiljainen ja niin myös entiset kuntakeskukset. Saavuin "juurilleni" Paavolaan. Nämä kolme ovat siis nykyään Siikajoki-niminen kunta Siikajoen vareella. Kirkon kulmilla pysäköin pyöräni, ja heti, vaikka oli jo juhannusaattoiltapäivä, pari paikkalista ihan vartavasten halusivat nähdä, mikä on tuo pyörä. Yksi innokas kasikymppinen jopa halusi istumaan ohjaamoon ja sanoi, että on taitolaji pysyä pystyssä. Samalla utelin siitä yli 63 vuotta sitten olleesta kotitalostani. Tiesivät heti monta mahdollista? Etsin siis vanhan pappilan, joka on noin kilometrin päässä kirkolta. Sain tietää, että talo oli parin sadan metrin päässä pappilasta. Vakoilin sopivan kohteen ja kuvasin. Kuvan lähetän isälleni Paimioon kännykästä kännykkään. Paavolasta en löyttänyt majaa ja jatkoin kohti Liminkaa. 15 km juhannusiltapyöräily toi minut Kukka- ja eläinpuisto Escurialiin. Kaiken maailman elukoiden keskeltä löytyi viihtyisä pikkumökki ja saunaan pääsi, kun sen ensin lämmitti ja sen tein. Aattopäivän kevytpyöräily raskaalla pyörällä: 94 km, Mäntyharjusta 1094 km. 

11. matkapäivä

Aamu valkeni pivisenä, mutta saatuani taas kamppeet kasaan ja pyöräni tielle, näkyi aurikoakin. Tuuli tuntui reippaan puoleiselta, mutta kaikeksi onneksi jälleen, nojapyöräilijänä voin sanoa, selkänojan takaa. Alle kymmenen kilometriä sai puikkelhtia pyöräteitä, mutta sitten oli suostuttava kasitielle rekkojen joukkoon. Juhannuksen aatonaaton liikenne oli vilkasta. Tarkkaavaisuus piti pitää jatkuvasti, olihan jyrsinkone keksinyt tämänkin tienpientareen, tärinäraitaa piisasi. Ajaminen oli kuitenkin juuri tuon myötätuulen ansiosta oikein helppoa, kuhan loikoilin. Syynä saattoi myös olla se, että tarkistin rengaspaineet ja pumppasin kumpiinkin yli 6 bar. Pyörä kulki selvästi kevyemmin! Kymmentä kilometriä ennen Kalajoen Hiekkasärkkiä nuorten autoporukat ohitelivat ja yhdestä Hiacesta lensi kaljapullo piennarasfaltiin ja mureni palasiksi. Ehdin väistää terävimmät lasin palat. Pitääkö tuollaisen nuorisuomalaisen ahdistavassa autossa olla niin kateellinen ilmastoidussa ajoneuvossa liikuvalle pyörämatkaajalle? Jo silloin arvelin, etten jääkkään yöksi Kalajoelle vaan jatkoin Siikarysässä parit siiat syötyäni hyvässä myötäisessä Pyhäjoelle, Fennovoiman valitulle! Löysin campingin ja olisin yöpynyt teltassa, mutta pyöräilyä harrastava yrittäjä tarjosi heti valmiin saunan ja pikkumökin edullisesti yhdeksi yöksi, olihan aaton aatto ja tulijoita riittänee huomisesta. Tämän päivän työt oli 110 km, joka tekee Mäntyharjusta t a s a n 1000 km! (sisältää siis kaikki ketunlenkit tms.) Huomenna jatkan Raahen ja Revonlahden kautta Paavolaan!

10. matkapäivä

Eiliset sateet olivat väistyneet. Lähdin taipaleelle polvihousuissa ja kuivan kelin varusteissa. Pietarsaareen ajoin taas myöstätuulessa kohtuu vilkkaalla ajoradalla. Käväisin kuululla kävelykadun grillillä, josta siis saa Suomen suurimmat annokset. Jono luukulla oli siksi pitkä, että jatkoin banaanilla ja vesihuikalla. Suuntasin 7 sillan reitille. Koko taipale kevytliikenneväylää, helppo juttu, mutta joko olematon tankkaus tai muu vaje esti pyörän kulkemisen kunnon vauhtia, yksi burgeri ei tainnut riittää? Mutta mitä tapahtuikaan, vastaan tuli kyllä monenlaisia pyöräilijöitä. Ei voinut olla totta, mielessäni oli tapsan puhelinnumeron etsiminen ja eikö tuo tapsa yhtäkkiän vähää ennen Kokkolaa  ajanutkin Bianchelaan  vastaan. Ajoin torille ja maukkaan lohikeiton huitaistuani suorinta tietä Kokkolan campingalueelle ja sieltä pikkumökin vuokrattuani tarjosi tapsa kunnon huollon saunoineen ja aterioineen. Tälläistä voi olla vanha nojapyörätuttavuus! Nyt tuulisena iltana mietin jo, missä olisinkaan kohta käsillä olevan Juhannuksen aikaan? Torilla kuulin (puhelimesta), että koti-Mäntyharjussa rakennetaan talkoilla kokkoa, jota monena vuonna olen Immon kanssa sytytellyt. Nyt siellä lienee toiset vuorollaan? Tämän päivän ajo oli  vain  65 km ja Mäntyharjusta 890 km. Huomenna Kalajoelle!   

9. matkapäivä

Viime telttayön aikana yritin kuunnella, milloin se ennustettu sade alkaa. Siis Vaasan Vaskiluodossa. Aamulla kun änkesin ahtaasta teltan ovesta ulos, näkyin auringon paistettakin. Leirinpurku ja Vaskiluodosta kohti kaupunkia, Vaasan hovioikeuden linnamaisen rakennuksen katolla liehui valtiolippu puolitangossa, syytä en tiennyt. Kiersin kaupungin keskustan ja pääsin Kokkolantielle. Jo eilen tapasin ennen Närpiötä Warsovasta kotoisin olevan pystymatkapyöräilijän ja niinhän tämä mies yöpyi myös Vaskiluodossa. Pääsee kulemma minun ohi, kun on isommat pyörät? Tuuli oli taas takana, mutta niin myös mustanpuhuvat pilvet. Oravaisissa tauolla alkoi kunnon sade, piti vaihtaa vaatetusta. Mielihyvin ajelisin kevyen liikenteen väyliä, jos niitä olisi. Oravaisista 10 km ja pääsin pois vilkaalta kasitieltä. Munsalaan ajoin melkein yksin, oli aikaa haistella sateen puhdistamaa luontoa. Koivut tuoksuivat kuin saunavastassa, tuli ikävä saunaan. Vähän ajan kuluttua haisikin turkistarhan silakkareuhu. Näin sitä pudotetaan maan päälle fantasioista! Ajaminen oli siksi työlästä, että päätin yöpyä vaikka mökissä tms. Juthbackan hotelli, retkeilymaja, mökkikylä ja caravanalue houkutti, otin mökin. Tämän sateen hidastaman päivän ajo oli 82 km ja Mäntyharjusta 825 km.

8. matkapäivä

Asuin siis vv. 1975-76 Kristiinankaupungissa, joka oli ainakin työpaikkallani kaksikielinen kaupunki, töissä näet tuli kysyttyä: Hur har Ni mått, fru Karlsson? Kesäkaupunki se on. Mutta nyt, kun sinne pyöräilin, vaikutti jopa kuihtuneemmalta kuin 37 vuotta sitten? Lähdin Vaasaa kohti pienempiä teitä kuin VT 8. Ja hyvin onnistunut reittivalinta oli ajella Närpiöön ja edelleen rantatietä pohjoiseen, poikkesin Sulvaan ja sieltä Sundomin kautta suoraan Vaskiluotoon. Tie oli hyvä ajella,  tuuli selän takana, vaikkakin suureksi osaksi 100 km/h. Mutta ei tärinäraitoja! Työpäivän tein ja illaksi asetuin pieneen pyöräilijän telttaan, jossa tätäkin tekstiä polvet suorana ja pää katon rajassa pystyin kirjoittamaan. Hienon aurinkoisen kesäpäivän jälkeen on odotettavissa sadetta. Katselen aamulla säätä ja jos sade ei ole kohtuutonta jatkan kasitietä Kokkolaan. Vaihtoehdot ovat reitin suhteen vähäiset.... Ajomatka Kristiinankaupunki-Vaasa oli 123 km ja Mäntyharjusta 743 km.   

6.ja 7. matkapäivä

Hienon lepopäivän sain pyytämättä Porin Noormarkussa kurssikaverini joenranta-asumuksessa. Sauna ja uinti uuvuttivat lauantai-illan päätteeksi. Sunnuntaipäivän aamun sateen hävittyä ei kulkumies voi muuta tehdä kuin lähteä taipaleelle. Noormarkusta ajelin Ahlaisiin, josta jatkoin rantatietä Merikarvialle. Kumpuileva tielinjaus ajatutti välistä pienimällä vaihteella ja silloin kyllä liikutaan, mutta nopeus putoaa alle 10 km/h. Koska starttasin vasta 12 maissa, pitäisi löytyä vauhtia, ettei ajopäivä menisi liian pitkälle iltaan. Tarkoituksena oli polkea seuraavaan asuntopaikkaan, Kristiinankaupunkiin. Jo kättelyssä jätin reitistä pois kurvailun Niinisaloon. Motoristit suosivat myös tuota rantatietä, ranta vaan näkyin perin harvoin! Vauhtia muka hakeekseni siirryin Merikarvian jälkeen VT 8:lle, mikä Tuorilasta aluksi tuntui myötätuulen viemänä oikealta ratkaisulta. Kun ylitin vanhan läänin rajan, alkoi pohjanmaalainen käsityötaito näkyä, piennarkaistaan oli jyrsitty mutkitteleva tärinäraita ja piennar paikoin vain 30 cm levyinen. Oli ankaraa kyttäämistä pysyä tärisemättä ja putoamatta soralle! Tuulikin alkoi olla vastainen. Väärä valinta? Käsittämätön luontobongaus osui juuri tuon tien varteen: kanahaukka kierteli ylläni pitkään, mutta väsityi peltoaukealle (tiesikö se ettei pizzanpalanen laukussani ollut broilerista?) Ja kohta tienvarsiojassa lenteli koskikara! Auringon paisteessa ajelin Lapväärtistä Kristiinankaupunkiin, joka hetikohta peittyi kylmään meriusvaan! Täältä löytyi työpaikkani: ent Selkämeren aluesairaala. Tämän päivän "ajos": 107 km ja Mäntyharjusta 620 km.

5. matkapäivä

Yövyttyäni Säkylän Pyhäjärven rannan "huvilahotellissa" aamiaisella tapasin hollantilaisen turistin/työmatkalaisen. Nojapyörät ovat alankomaalaisille tuttuja. Kaikeksi ihmeeksi Suomessa on lämpimämpää kuin kotimaassaan totesi hän. Jatkoin matkaani kohti Euraa polkemalla ns. maisematietä Pyhäjärven ranna tuntumassa. Poikkesin vanhassa Ruukin ympäristössä. Kiertelin Kiukaisten hiljaisen kylän läpi enkä löytänyt kaffeepaikkaa, jonka sitten tapasin Merstolasta, joka tuli opiskeluaikana tutuksi mielisairaalapaikkana. Vastaantulijat näyttivät hymähtelevän, josta päätelin heidän epäilevän nojapyöräilijää sairaalasta karanneeksi? Kokemäkijoen vartta ajoin Nakkilan kautta Ulvilaan ja sieltä Noormarkuun, nyttemmin Poriin. Täällä pitelen poutaa ja sadetta pari päivää. Tämän päivän ajomatka oli vain 84 km, yhteensä siin Mäntyharjusta 513 km. Pidätän siis itselläni oikeuden muuttaa aikataulua ja reittiä mielin määrin, kunhan vain ehdin Riistavedelle heinäkuun toisen viikonlopun aikana!

4.matkapäivä

 Kuvan Paimion yhteiskoulussa "asuin" 9 vuotta.  Silloin oli muotia käydä 7. luokka kahteen kertaan? Nyt kuitenkaan en jäänyt luokalle vaan jatkoin oikein kesäisessä maisemassa ilman ainuttakaan halla-ahoa pikkutietä kohti Lietoa, josta oiistin Yläneen kautta Säkylään. Kyttäsin Pyhäjärven ranna maijoitusmahdollisuuksia. Ensimmäinen, hyvällä paikalla oleva leirintäalue oli juuri "kaatunut", puhelin oli poistunut ja alue tyhjä, ovet lukittuina. Seuraava leirintäalue oli lakkauttettu ja ranta kaavoitettu asuntojen rakentamista varten. Sitten ystävällinen ohikulkija suorastaan neuvoo rannan "Huvila" majoitukseen. Taas pääsin lakanoiden väliin? Kylläkin palanein polvin.... Huomenna ajelen Poriin.

2.-3. matkapäivä

Hyvän saunan ja levon jälkeen Lahdessa suuntasin reittini etelään ja kiertelin hämäläistä peltomaisemaa ihaillen kohti poikittaista väylää, kantatie 54:lle Kärkölästä kohti Forssaa. Riihimäellä oli pakko sukeltaa tien alitus tunneliin pitämään ankaraa sadekuuroa. Tunneliin tupsahti sateen pitoon motoristi, joka ei uskaltanut enää ajaa 5 cm vesipatjalla, joka äkisti muodostui asfalttiin. Motoristi pelästyi minua luullen moottoripyöräpoliisiksi keltaisessa huomio liivissä ja  valoja vilkkuvan pyörän vieressä. Sadekuuro meni puolessa tunnissa ohi ja  kasteli tietä vain muutaman kilometrin. Iltamyöhällä uskallauduin tutun kesämökille Teuroon. Sauna ja lakanoiden väli maistui. Keskiviikon alussa pääsin anoen Muistialan Ison Piipun Oluttupaan tutustumaan, vaikka ei ollutkaan vielä aukioloaika. Terassilta löytyi 3G-verkkokin. Tammela on siis reitin ensimmäinen paikka jossa olen asunut, viisikymmenluvun alussa ja vielä juuri täällä Mustialan kartanon mailla? Sitten ajaa lurittelin Forssaan, jossa asuin Tammelan jälkeen. Asuttiin lähellä tehdasaluetta. Kansakoulua aloittelin Ypäjän Palikkalassa. Ajoin ohi. Uusi hieno asfaltti ja reilu piennar houkutteliva polkemaan valtatie 10:tä. Auringossa poltin polvet ja kyynärtaipeet. Saavuin illaksi Paimioon juuri Kalevan kylän kautta. Pikkuteillä sai ajella lähes yksikseen. Isommilla väylillä kohtuulisen runsasta rekkaliikennettä. Vieläkin pääsin saunaan ja sisämajoitukseen. 

1. matkapäivä

Niin pitkille kuin lyhyemmillekin pyöräretkille on ollut tapana lähteä Mäntyharjun torikahvilasta. Kahvit juotuani starttasin kohti Heinolaa ja ajelin motoristien suosimaa mutkikasta tietä Ahveniston apajan kautta. Matalalla nojapyörällä ajaessa melkein huumaantuu kielojen tuoksusta. Nyt tuli taas todettua kuinka työlästä polkea sitkutaa raskaasti kuormatulla nojapyörällä itähämäläistä runsasmäkistä maastoa. Muutamassa mäessä huomasin, että mulla on varaa jopa taluttaa pyörääni. Heinola on helppo lävistää pyörällä, mutta Lahti onkin kuhmuraisempi monine liikennevaloineen. Tauko ja yöpyminen. Huomenna jatkan Riihimäen sivuitse kohti Tammelaa.

Kohta lähdetään....

Sunnuntai, 10.6.2012

Tänään pitäisi pakata 5 viikon pyöräretken tarpeet kolmeen vedenpitävään laukkuun. Yksi 80 litr. kassi tulee Weber Monoporter peräkäryyn ja kaksi MSX Mainstream pyörälaukkua molemmin puolin pyörää. Talvella reittiä suunnitellessani ei ollut mitää vaikeuksia, kuhan vain kuvitteli niin reittiä, mukaan otettavia asioita kuin ajettavia päivämatkoja. Mutta nyt, vain 12 tuntia ennen starttia, tuskin löydän kaikkia tarpeellista. 5 viikoa ja yli 2800 km eivät taida onnistua parilla T-paidalla? Kertovat muuten säidenkin paranevan, mutta pitänee varautua varustein kaikenlaisiin säihin! Huomenna tien päälle ja kohti Lahtea.