14. matkapäivä

Jos oli edellinen yö hyvin nukuttu, niin ei voi sanoa viimeyöstä, nukahdin ahtaaseen telttaani ja heräsin polvikipuun. Oli vain muutama aste lämmintä ja piti kaivaa yöllä pipoa päähän. Aurikoisessa aamussa kuivivat teltta ja pyyheliinakin. Ajoin Iistä pohjoiseen nelostietä, jonka piennar oli varustettu tuolla tieinsinööritaidon huippuväläyksellä, tärinäviivalla. Juhannuksen paluuliikenne oli vilkas. Hienompaa kevytliikenneväylää saa etsiä, mikä oli tehty Simon pohjoispuolelle. Huippuhyvä asfaltti ja kukkakedot tienvarrella. Paikallinen kippurasarvipyöräilijä kertoi tien rakennetun ainakin metrin paksuisen sepelikerroksen päälle ja vahvistetun betoniverkolla! Suosittu rulleluistelubaana, aivankuin Wienissä sileä eikä naarmun naarmua. Kemiä lähestyessäni näin muunkinlaista kuhmura-asfalttia, joka voi olla vaarallinen alusta kevyelle maantiepyörälle. Kemistä lähdin vanhoja tielinjoja jokivartta pohjoiseen. Pysäytin pyöräni Pohjanranta matkailupaikan pihaan. Ei näkynyt ketään. Hetkenpäästä löytyi caravanalueen isäntä, jonka ystävällinen vieraanvaraisuus ja toiminta avasi ovet saunaan ja melkein hotelliin! Tämän kevyen sunnuntaipäivän pyöräily: 84 km ja Mäntyharjusta 1262 km. Huomenna Kemijokivartta Rovaniemelle. Täältä Pohjanrannasta löytyi tervalta tuoksuva paanukappeli, jossa ei ole ristiä katolla.