Hienon lepopäivän sain pyytämättä Porin Noormarkussa kurssikaverini joenranta-asumuksessa. Sauna ja uinti uuvuttivat lauantai-illan päätteeksi. Sunnuntaipäivän aamun sateen hävittyä ei kulkumies voi muuta tehdä kuin lähteä taipaleelle. Noormarkusta ajelin Ahlaisiin, josta jatkoin rantatietä Merikarvialle. Kumpuileva tielinjaus ajatutti välistä pienimällä vaihteella ja silloin kyllä liikutaan, mutta nopeus putoaa alle 10 km/h. Koska starttasin vasta 12 maissa, pitäisi löytyä vauhtia, ettei ajopäivä menisi liian pitkälle iltaan. Tarkoituksena oli polkea seuraavaan asuntopaikkaan, Kristiinankaupunkiin. Jo kättelyssä jätin reitistä pois kurvailun Niinisaloon. Motoristit suosivat myös tuota rantatietä, ranta vaan näkyin perin harvoin! Vauhtia muka hakeekseni siirryin Merikarvian jälkeen VT 8:lle, mikä Tuorilasta aluksi tuntui myötätuulen viemänä oikealta ratkaisulta. Kun ylitin vanhan läänin rajan, alkoi pohjanmaalainen käsityötaito näkyä, piennarkaistaan oli jyrsitty mutkitteleva tärinäraita ja piennar paikoin vain 30 cm levyinen. Oli ankaraa kyttäämistä pysyä tärisemättä ja putoamatta soralle! Tuulikin alkoi olla vastainen. Väärä valinta? Käsittämätön luontobongaus osui juuri tuon tien varteen: kanahaukka kierteli ylläni pitkään, mutta väsityi peltoaukealle (tiesikö se ettei pizzanpalanen laukussani ollut broilerista?) Ja kohta tienvarsiojassa lenteli koskikara! Auringon paisteessa ajelin Lapväärtistä Kristiinankaupunkiin, joka hetikohta peittyi kylmään meriusvaan! Täältä löytyi työpaikkani: ent Selkämeren aluesairaala. Tämän päivän "ajos": 107 km ja Mäntyharjusta 620 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti