19. matkapäivä

 

Sateisten lepopäivien jälkeen aamu oli kuulakas ja aurinkoinen. Kuulakas kuvaa parhaiten lämpötilaa: 5 astetta, mutta tästä alkaa kesä. Pääsin ajamaan Sattanen-Sodankylä välistä, uutta (pari vuotta vanhaa) hyvin rakennettua pyörätietä. Tämä uusi tienpätkä oli 10 km. Sodankylä oli siis pohjoisin asunto-ja työpaikka 1970-luvun lopulla. Nyt poikkesin Sodankylän vanhalle kirkolle ja lähdin vitostielle, jonka alkupäässä, noin 700 km etelämpänä on koti ja maali! Ajan tätä valtaväylää vain Kemijärvelle. Jo kotisohvalla mietin, miten selvitän esimerkiksi Hirveänkurun, noin 10 km Sodankylästä. Alamäessä vauhti nousi polkematta yli 60 km/t ja eikösvaan heittämällä seuraava mäki ylös. Taisin kuitenkin parissa jyrkässä nousussa kävellä pyöräni vierellä, tekee muuten hyvää polkea maata! Tämä 5 tien loppuosa (tiehän alkaa etelästä) on helppoa ajettavaa tasaisia jänkiä seuraten. Hilla kukki vasta. Pieni vesilintupoikue hoiperteli yli tien. Nojapyörä lienee helpommin havaittava? Pelkosenniemeltä löytyi onneksi huoltoaseman kahvila, sain tauon 100 km taipaleen puoleen väliin. 7 tunnin työpäivän jälkeen olin Kemijärvellä. Illaksi samaan majapaikkaan saapui eripuolilta Suomea äänekkäitä matkaajia, Zetorien kokoontuminen 5.:lle Kemijärven Papatuspäiville. Menen aamupallalle Zetor-kuskien kanssa. Tämän päivän pyöräily poltti 4096 kcal ja oli 121 km ja Mäntyharjusta 1591 km. Huomenna Pirttikosken kautta Ranualle, pitkä taival?