11. matkapäivä

Aamu valkeni pivisenä, mutta saatuani taas kamppeet kasaan ja pyöräni tielle, näkyi aurikoakin. Tuuli tuntui reippaan puoleiselta, mutta kaikeksi onneksi jälleen, nojapyöräilijänä voin sanoa, selkänojan takaa. Alle kymmenen kilometriä sai puikkelhtia pyöräteitä, mutta sitten oli suostuttava kasitielle rekkojen joukkoon. Juhannuksen aatonaaton liikenne oli vilkasta. Tarkkaavaisuus piti pitää jatkuvasti, olihan jyrsinkone keksinyt tämänkin tienpientareen, tärinäraitaa piisasi. Ajaminen oli kuitenkin juuri tuon myötätuulen ansiosta oikein helppoa, kuhan loikoilin. Syynä saattoi myös olla se, että tarkistin rengaspaineet ja pumppasin kumpiinkin yli 6 bar. Pyörä kulki selvästi kevyemmin! Kymmentä kilometriä ennen Kalajoen Hiekkasärkkiä nuorten autoporukat ohitelivat ja yhdestä Hiacesta lensi kaljapullo piennarasfaltiin ja mureni palasiksi. Ehdin väistää terävimmät lasin palat. Pitääkö tuollaisen nuorisuomalaisen ahdistavassa autossa olla niin kateellinen ilmastoidussa ajoneuvossa liikuvalle pyörämatkaajalle? Jo silloin arvelin, etten jääkkään yöksi Kalajoelle vaan jatkoin Siikarysässä parit siiat syötyäni hyvässä myötäisessä Pyhäjoelle, Fennovoiman valitulle! Löysin campingin ja olisin yöpynyt teltassa, mutta pyöräilyä harrastava yrittäjä tarjosi heti valmiin saunan ja pikkumökin edullisesti yhdeksi yöksi, olihan aaton aatto ja tulijoita riittänee huomisesta. Tämän päivän työt oli 110 km, joka tekee Mäntyharjusta t a s a n 1000 km! (sisältää siis kaikki ketunlenkit tms.) Huomenna jatkan Raahen ja Revonlahden kautta Paavolaan!